Parisuhde – Rakkaus
Jäin eilen pohtimaan rakkautta. Parisuhdetta. Yhdessä eloa.
Eilen oli meidän 4 – vuotis hääpäivä ja illalla katsoin yle areenalta uusintana Elämä Pelissä, jossa julkkis parit pohtivat omaa rakkauselämäänsää ja avio-tai avoliittojaan.
Kuinka oikeasti saa toimivan parisuhteen?
Rakkaus on aika häilyvä sana. Se on aika absurdi. Se, miten jokainen kokee rakkauden on eri asia. Se, mitä rakkaus on alkuhuumassa on eri, kuin mitä se on monen vuoden päästä. Muistan itsekkin silloin alku huumassa (olemme siis olleet yhdessä kuusi vuotta) tuli viljeltyä tuota lausetta usein… Nykyisin se vain ei tule suusta. Se ei ole sitä onnen huumaa, kuin alussa.
Vaikka sana rakkaus onkin haihtunut ja yleisesti ottaen ei enää ”minä rakastan sinua” tule niin sponttaanisti, niin en kuitenkaan sanoisi, että se rakkaus on mihinkään hävinnnyt.
Se on vain muuttanut muotoaan.
Meidän parisuhteessa vallitsee tasa-arvo tai tasa puolisuus tai, miten sen sitten ilmaiseekaan. Minä laitan ruokaa. mieheni laittaa ruokaa. Minä pesen pyykkiä, mieheni pesee pyykkiä. Jne Jne.
Me olemme samanlaisia jopa ollessamme erilaisia.
Miehessäni on piirteet jotka ärsyttää minua ja joskus tekee mielini ilmasita asia jopa sanalla vihaan. Mutta, silkin, vaikka vihaisin, rakastan silti.
Mieheni ei voi sietää sitä, että minä jätän tavaroitani lojumaan. Kun taas minä en voi sietää sitä, että mieheni korjaa näitä tavaroitani ihan väärille paikoille.
Itse vihaan sitä, että keittiön lavuaarissa on ruuan tähteitä, ja yleensä silloin jätän astiat käsistäni. Mieheni taas vihaa sitä, että jätän astiat käsistäni. Häntä inhottaa tiskipöydällä lojuvat astiat, mutta vastavuoroisesti, ne ruuantähteet siellä altaassa saa jatkaa lojumistaan.
Luottamus.
Paljon puhutaan luottamuksesta parisuhteessa.
Kyseenalaistaisin sitäkin hiukan.
Kuinka paljon oikeasti voit luottaa toiseen ihmiseen?? Et pääse toisen päänsisään, et tiedä mitä toinen ajattelee. Kyllä, minä luotan että mieheni on paikalla, jos tarvin häntä hädässä. Mutta kuinka moni oikeasti pystyy luottamaan, että mies on ja pysyy, ei koskaan petä, ei jätä. ???
En minä ainakaan. En voi ees luvata sitä omalta kohdaltani. Ei koskaan voi tietää mitä elämä tuo tullessaan.
Luottamuksessa parisuhteessahan on lopulta kysymys vain siitä, minkälaiset arvo kumppaneilla on. Minä voin pitää pettämisenä jotain, mitä toinen katsoo ihan vilpittömäksi.
Eikö pääasia ole, että jokainen on lojaali itselleen???? Minä en tee mitään, mikä minusta tuntuu väärältä.
Keskustelemalla sitten päästään siihen tilanteeseen, jossa myös kumppani voi olla lojaali sinulle. Vain ja ainoastaan keskustelemalla siitä, missä kulkee oma moraalinen rajasi ja mitä sinä toivot myös toiselta.
Koska, mehän olemme ihmisiä.
Se, että olemme parisuhteessa, olemme todella onnellisessa parisuhteessa, ei se sulje pois tunteitamme. Elämäämme saattaa tulla ihminen jota pitää viehättävänä. Jonka seurassa viihtyy ja johon ehkä kohdistaaa tiettyjä tunteita.
Luottamuksessa ja lojaaliudessa on kyse siitä, mitä tekee näiden tunteiden kanssa.
Mitä tekee sen ihmisen kanssa.
Ei kukaan ole niin rautasydän, että voi sanoa, että rakastaa puolisoaan lopun elämänsä, eikä kukaan sitä voi muuttaa. Rakkaus on siitä hassua, ettemme voi itse sitä kontroloida.
Jos kuitenkin parisuhteessa rakastut tai ihastut johonkin toiseen, on sinun vain punnittava kumpi merkitsee enemmän…..
Jos parisuhde on sinulle tärkeä, et halua olla tekemisissä tuon uuden rakkauden kohteesi kanssa, vaan suljet hänen elämästäsi.
Tiedän, että moni nainen ja moni mieskin suuttuisi varmasti siitä, jos kumppani kertoo että olen vähän ihastunut tuohon yhteen tyyppiin. Mutta minusta sen pitäisi olla näin. Sen pitäisi voida avoimesti tunnustaa, koska ihmisiä me vain olemme. Se miten sitten käsittelet ne tunteet ja mitä jatkossa teet tämän kohteen kanssa, se on se ydin. Oletko sitoutunut parisuhteeseesi tarpeeksi, torjuaksesti nämä ulkopuoliset houkutukset?? Haluatko olla kumppanisi kanssa?? Jos niin on , torjut tämän ihmisen elämästäsi ja annat houkutuksen vain tulla ja mennä.
Kauan puhuttu asia,,,,, me olimme vain niin erilaisia…… meillä ei ollut mitään yhteistä.
Näitä kuulee monia eroavien pariskuntien suusta.
Toki, jos ihmisen perus arvot ovat erilaisia ymmärrän tämän kyllä. Mutta myös tuollaiset suuret arvomaailmat, ne ottaa kyllä aika äkkiä selväksi, eikä siihen tarvi monen vuoden avioliittoa. Mutta erilaisuus. Eihän ihmisten tarvi olla samasta puusta veistetty. Parisuhteen eteen pitää tehdä töitä. Vaikke minua voisi mitenkään kiinnostaa kuulla mitä mittaria mieheni on töissä käyttänyt tai mitä nappuloita vääntänyt, niin kuunteleen silti… ja kyselen. Koska haluan olla hänen elämäänsä. Ei minun tarvitse tehdä samaa.
Harrastukset. On toki hyvä jos pariskunnalla on yhteinen mielenkiinto ja harrastus. Mutta me olemme kuitenkin myös yksilöitä ja tarvitsemme myös omaa aikaa.
Ja miten pariskunnat joilla ei ole mitään yhteistä on koskaan edes tavanneet toisiaan??
Vaikka jokainen meistä ainakin jollain tasolla rakastaa itseään, niin emme haluaisi elää itsemme kopioden kanssa. Joten, olimme niin erilaisia ei sekään ole järkevä syy eroon.
Sanotaanko mieluummin niin, etteivät he osanneet yhdistää erilaisuuksiaan. He eivät osanneet tehdä mitään yhdessä.
Olen erilainen mieheni kanssa. Täydennämme toisiamme. Minä en lähtisi mieheni harrastuksiin eikä mieheni takuulla tule koskaan kanssani kuntosalille. Mutta olemme onnellisessa parisuhteessa. Jos minä en jaksa, hän jaksaa. Jos hän hermostuu, minä olen tyyni.
Meillä myös puhutaan. Ja meillä myös raivotaan. Meillä voi päästää höyryt pihalle ja sitten se oli siinä. Sanotaan, mitä halutaan (siis mikä on asia mikä painaa) joskus se myös huudetaan. Toinen vastaa jos on oma mielipide asiaan… ja sitten se oli siinä. Jäämme miettimään toistemme kantoja ja yritämme parantaa asioita niin, että se tyydyttäisi molempia osapuolia.
Parisuhde on työtä. Ja jos ei koskaan mieti menneitä parisuhteitaan ja ota niistä opisksi, ei koskaan voi saada ehyttä parisuhdetta. Sitä vaan toistaa samoja virheitä aina uudelleen ja uudelle.
Parisuhteen ulkoiset paineet!
Kyllä, itsekkin koen niitä. Se, mitä ulkomaailma ja lähipiirisi sinulle puhuu, jää mieleesi. Se ei välttämättä ole se miten sinä ajattelet, mutta jäytää mielessäsi kokoajan. Silloin kun olet epävarma suhteestasi nuo sanat tulevat mieleesi… ei tuosta mitään tule, ei se ole sinua varten, se jättää aina asiat tekemättä jne… ne tulee mieleen ja alkaa pikkuhiljaa luomaan itsellesi sitä ajatusta ettei tästä parisuhteesta mitään tulekkaan.
Itse vältä tuomasta omia mielipiteitäni esille.
Omassa ystäväpiirissäni on pariskuntia jotka ovat eronneet tai eroamassa.
Heidän kanssaan keskutellessa, pyrin todellakin välttämään omia mielipiteitä. Sen sijaan tuon esille, että miltä se sitten tästä ystävästäni tuntuu… Mikä on ollut hyvin, mikä huonosti. Pystyykö siitä enää puhumaan jne.
En koskaan halua, että minun mielipiteeni vaikuttaa. Koska tiedän, että sanoessani ne ääneen, ne vaikuttaa. Ei ehkä heti, eikä suoranaisesti, mutta niiden kaiku jää mieleen ja ne tulevat joskus rohkaisemaan suuntaan tai toiseen.
Keskustelkaa
Näyttäkää tunteita
Tutustukaa toistenne toiveisiin
Olkaa yksilöitä
Toivon onnea jokaiseen parisuhteeseen.
<3 neljä vuotias Rouva <3 🙂
