Ikuinen painon pudottajako …..
OMA INSPIRAATIONI!!!!
Kilot tuli viime tammikuun tiputuksesta takasin. Sillion lähti siis superdieetillä se 9 kiloo. Ja hitto vie, tuli sit korkojen kera. En mä edes tajuu, miten se niin meni. Tosi pitkää elin jotenkuten kurinalaisuudessa. Muistan juhannuksenakin kun mulla oli jotain naudan pihdiä ja kasviksia mukana.. tais olla jotain protsku patukoitakin, kun muut veti herkkuja. Sit se kai lähti pikku hiljaa, kun jäin työttömäks. Se oli aika iso harppaus siitä, säännöllisistä tauoista/syömisistä ja 10-18.000 askelta päivässä tallanneena, plus tietty niiden painavien laatikoiden ”viskelyn” jälkee jäädä ihan vaan koti.
En oo koskaa ollu tunnettu siitä, että saisin pidettyy jotain aikataulua, joten … no kai sit kävi tiuhemmin jääkaapilla ja sitten jämähti helposti sohvalle.
Uutta intoa sain meidän kunnan liikuntaneuvojalta. Siltä sain treeni ohjeet ja juoksutreeni ohjeet, kun kerroin tähtääväni juoksuun. Vitsi mikä fiili…. kaheksan viikon ohjelma, melkeen pääsin loppuun, kun taas tuli jotain. Oliko se se mun pidempi kuumeilu, vai mikä…. no taas alotettiin vähän alusta jne.
Sitte tää neuvoja kysy mua sen harjotusoppilaaks, harjotusasiakkaaks. Se oli lukemassa ravitsemusterapeutiksi…. no, joo. Tottakai, olin ihan innoissani. Jee, mä saan ne nappulat painon pudotukseen.
Täyttelin ruokapäiväkirjaa ja sit tuli tuomio. SYÖT LIIAN VÄHÄN!!!
WTF. Siis oikeesti.
no lähettiin siitä, että alan aamuisin syödä paremmin ja säännöllistämään ruokailuja.
Se menikin ihan hyvin. Oli vaan aika hirveetä syödä sellasta määrää kaloreita.
Sitte alko paino nousta. Sitä se sanoki, että alussa se voi nousta, ennenkuin lähtee aineen vaihduta käyntiin. Sit puheli, että ei haittaa jos otat suklaata, jos syöt vaan sen patukan, etkä levyä jne, että ole armollinen itselles.
olihan mun pitänny tietää, että mä en pääse mihinkään olemalla armollinen itselleni. Ei oo tehty mulle, pikkuhiljaa ns. terveellisesti laihduttaminen.
Yritin jopa olla kuukauden suklaa lakossa, onnistuin siinä, vaikk olikin joulukuu ja suklaa kalenterit. Mutta eihän se kiloja tiputtannu.
Mä vaan teidän, että mun on vedettävä jotain tiukkaa dieettiä, että multa kiloja lähtee. Sen jälkee voi sit kokeilla sitä lempeetä, niiden kilojen poissa pysymiseen.
Eli, Jutta, my idol 🙂 Alotin taas superdieetin.
enkä mä oo ihan varma taaskaan siitä, että onko tää edes dieetti, kun just lautasella on kasvikset, raejuustoa ja vasta paistettu lehtipihvi 😉
Mä voisin kyllä syödä näin lopun elämääni,,,, tietty enemmillä kasviksilla ja mukana hedelmät, joita mä kaipaan eniten. Mutta, tää on oikeesti HYVÄÄ. Kunhan vaan lihat maustaa kunnolla.
Ei tartte perunaa, pastaa, riisiä tai mitään kastikkeita. Tää on puhasta ja maukasta.
Mun idolin kohtasin sit lopulta helsingissä, kun Jutta ja Vertti piti siellä luentoa. Just siitä miten täyttää omaa elämäänsä, millä eväillä haluaa elää. Mä sain Jutan Voima kirjan nimmaireilla ja se on nyt yks mun raamattuni.
Just se asia, että elä kuin sinusta tuntuu onnelliselta.
Mä en ole onnellinen, kun mittari lukema alkaa seiskalla. Enkä mä ole onnellinen sohvan perukoilla suklaa rasian kanssa, siis oikeesti onnellinen, sen hetken ehkä. Voisin ahmia monta suklaa rasiaa- mutta lopulta se ei tuo onnea eikä hyvää oloa.
Hyvä olo tulee kevyestä, hyvästä ruuasta, ulkona lenkkeilystä ja sali treeneistä.
Niillä ainon täyttää tämän vuoden, ja musta vielä tulee himo liikkuja jota ei tarvi patistella liikkumaan, koska haluaa sitä ihan luonnostaa.
Siihen mä pyrin ja siitä matkasta aina välillä tässä blogissa <3
Nyt, lehtipihvii, kukkakaalii, porkkanaa ja lanttua… ja telkkuun pyörii greyn anatomia.. silitysrauta odottaa 🙂
Hyvää Perjantai-iltaa
